Tylsistyneistö

Päätin, että nyt on hyvä hetki vaihtaa ilmettä ja tyyliä. Alkaa kirjoittamaan lyhyemmin ja arkisemmin ilman edellisen blogin tekstien painolastia. Saa nähdä miten pysyn päätöksessä olla arkisempi ja tiiviimpi, pitkien perusteellisten argumenttien rustaaminen on veressä - luulen niin.

Tai jos nyt ihan suoraan sanotaan: ehkäpä haluan vain soluttautua tylsistyneistöön - tai sulautua. Miten se nyt pitäisi ajatella.

Ainakin tänään kuulun ehdottomasti tylsistyneistöön. Mieltä kalvaa inspraation kaipuu ja vaivaa sen puute. Ei tee mieli puhua. Eikä oikeastan olla puhumattakaan. On vain hyvin vähän sanottavaa kenellekään - merkitsevää sanottavaa. Jos oikein haluaisin, kai voisin höpötellä tyhjän päiväisyyksiä.

Nämä eivät varsinaisesti ole tylsistyneistön omimpia ominaisuuksia, arkisuuden kaipuu ja abstraktin pitkäveteisyyden pelko ovat.